.

.

27. tammikuuta 2014

Tongue twisters

Poikakaverini päätti jatkaa suomenkielen opiskelua ja ilmottautui Institut Finlandaisen intensiivikurssille! Kieltä opetellaan noin 14 hengen ryhmässä kahtena viikonloppuna ja kahtena keskiviikkoiltapäivänä Suomen Ranskan instituutissa Pariisissa, 60, rue des Écolesilla.

Institut Finlandais on käymisen arvoinen paikka kaikille Suomi- ja Skandinavia-faneille ja tietysti koti-ikävää poteville suomalaisille. Paikalta löytyy ihana kahvila ja pieni Suomi-designen osasto ja instituutti järjestää erilaista kulttuuritarjontaa ympäri vuoden. Alvar Aaltomainen arkkitehtuuri herätti ihastusta ranskalaisissa ystävissäni ja itsestäni paikka tuntui ihanan kotoiselta tyypillisten pariisilaiskahviloiden tyypillisen romanttisuuden/nuhjuisuuden rinnalla.

Oli mielenkiintoista kuulla, mistä syistä ihmiset osallistuivat suomen alkeiskurssille. Muutamalla osallistujalla oli perhesuhteita Suomeen, osa vain harrasti kieliä. Lisäksi mukaan mahtui yksi vannoutunut suomimetallifani. Saattoi kyseinen kaveri hitusen pettyä, kun Sam1nan sijaan ensimmäisen tunnin oli avannut Ruudolfin ja KarriKoiran Leijonakuningas ja "olla"-verbin harjoittelu...

Erikoista kurssissa on mielestäni se, että oppikirja on kokonaan suomeksi. Luulisi yhden maailman vaikeimman kielen kielisääntöjen opiskelun tuntuvan vähintäänkin haastavalta, kun säännöt on selitetty vain ja ainostaan silkaksi suomeksi. Opettaja antaa tunnin aiheista toki käännösmonisteet, ja ilmeisesti kyseinen oppikirja on suunnattu niin moniin maihin ja niin vaihtelevalle kohderyhmälle, ettei esim. englanninkielisistä käännöksistä olisi aina apua. Olen myös itse auttamassa miestä kielioppimäessä ja menestyn äidinkielessä ihan kiitettävästi, mutta sormi lipeää silti auttamatta suuhun, kun pitäisi selittää miksi esimerkiksi sanotaan "talo" - "talossa", mutta "kotona", ei "kotissa"...

Vaikeudesta huolimatta poikakaverini on jo oppinut monta peruslausetta ja esittelikin tunnilta palattuaan oppimaansa ylpeänä selkeästi ääntäen: "Sinä olet hylly." Ranskassa "U" äännetään "Y:nä" ja adjektiiveja kun oli opiskeltu... Onnistuin nauruhepulista huolimatta kiittämään kohteliaisuudesta.


At the Institut Finlandais of Paris

My boyfriend has decided to continue his Finnish studies and subscribed to an intensive Finnish language course at the Institut Finlandais. The group of 14 eager learners study during two weekends and two Wednesday afternoons at 60, rue des Écoles in Paris.

The Institut Finlandais is a place worth visiting for all fans of Finland or Scandinavia, and ofcourse for all the homesick Finns. The place has a lovely little café and section for Finnish design, and they organize some cultural events throughout the year. My French friends just loved the Scandinavian interior design and to me the place felt like home compared to the usual overly romantic/worn-out style of the Parisian cafés.

The intensive course is for absolute beginners, and it was interesting to hear why people attended. There were a few with family relations to Finland, a couple of language enthusiastics and a guy, who wanted to learn the language due to his great love of Finnish metal music. He might have been slightly dissapointed as the first lesson had been kicked off by learning the verb "be" listening to a song "Leijonakuningas" by Finnish rappers Ruudolf & KarriKoira...

I find it odd, that on a beginners lesson the study book is entirely in Finnish. I would imagine this doesn't make it any easier to learn the grammar of one of the most difficult languages in the world. The teacher does always give translations of the lesson content, and obviously the one book is directed to so many countries/language backgrounds, that English translations wouldn't always be helpful. I'm there to help also, and I was pretty good in Finnish back in school. But when I need to try to explain for example why "house - in the house" in declined "talo - talossa", but "home - at home" is "koti - kotona", not "kotissa", well... Finnish is difficult!

Inspite of the difficulty, my boyfriend has already learned many basic sentences, and after the last lesson he demonstrated his skills by stating proudly with perfect pronounciation: "You are a shelf." The letter "U" is pronounced as "Y" in French, so the word crazy ("hullu" in Finnish) came out a bit differently... Trying not to die of laughter I thanked him anyway for this nice compliment.